Ei pysty, kun ympäristö on nurin. Ei pysty, kun dataa ei ole siivottu. Ei pysty, kun rajapinta ei ole valmis. Kyllä minä olisin, mutta kun ne muut… Tällaisia selityksiä kuulee usein.

Monesti valitetaan, että toimituksen ostaminen yhdeltä toimittajalta on kallista ja suosii isoja toimijoita. Toisaalta monitoimittajaprojekteissa on omat riskinsä ja ongelmansa, jotka johtuvat todennäköisesti epämääräisistä rooleista ja vastuun katoamisesta. Mikä näissä projekteissa menee pieleen? Miksi jokaisella on omat aikataulunsa ja oma käsityksensä lopputuloksesta ja sen laadusta?

Jos verrataan päiväkodin kevätjuhliin, miten niissä ryhmä nelivuotiaita tietää, mitä laulaa ja milloin, mutta joukko aikuisia ei pysty toteuttamaan järjestelmäprojektia yhdessä? Johtaminen, roolitus ja toisten tukeminen, siinä kolme avainasiaa. Päiväkodissa esitykseen on valittu jokaiselle oma rooli, esitystä johdetaan ja toiset auttavat. Jos joku unohtaa sanat, ne kuiskataan. Kaikki haluavat onnistua ja saavuttaa tavoitteen yhdessä.

Yhtä lailla monitoimittajaprojekteissa johtamisen tarve korostuu entisestään: Jonkun täytyy ottaa vastuu kokonaiskuvasta. Kokonaisarkkitehtuuri ja projektin toteutus pitää suunnitella liiketoimintalähtöisesti niin, että jokaiselle sovellukselle on omat tehtävänsä ja jokaiselle toimittajalle on osoitettu oma rooli ja vastuualueet.

Minkälaista osaamista sitten pitää olla, että voi ohjata useita toimittajia? Kenellä tämä osaaminen pitää olla? Voiko toimittajien johtamisen ulkoistaa? Näitä kannattaa yritysten pysähtyä miettimään.

Kun eteen tulee haasteita, olisi hienoa, jos jokainen kantaisi kortensa kekoon ongelman ratkaisemiseksi eikä syyllisten etsimiseksi. Loppujen lopuksi jokaisen osapuolen etu on, että projekti etenee suunnitelmallisesti. Sopimusneuvotteluissa kannattaa velvoittaa kaikki toimittajat edistämään sekä asiakkaan että muiden osapuolien tavoitteita. Erilaisten menetelmien, projektimallien, käsitteiden ja lyhenteiden seassa luoviessa kannattaa panostaa myös ihan rehelliseen puheeseen ja yhteistyöhenkeen.